Seinäjoen vauhtiajot 29.-30.7.2006

Helteisenä perjantai-iltapäivänä lähti P. Lehtolan Pajan karavaani kohti Seinäjoen Kapernaumia ja Vauhtiajoja. Tiimimme jäsen Topi, oli mukana kamojen kasaamisessa, mutta jäi kotiin viettämään ansaittua kesälomaansa. Traileriin oli pakattu legends, jota ei oltu testattu viimeisten säätöjen ja korjauksien jälkeen lainkaan. Muutenkin vain yksi testiajo oli takana Alastaron koitoksen jälkeen. Silti luottavaisella ja hyvällä fiiliksellä oltiin kisaan lähdössä.

Pienen etsinnän jälkeen saimme hyvän paikan varikolla ja kohta olikin pilttuu pystyssä kaikkine tarvittavine varusteineen. (Kiitokset myös Kallelle ja Jarnolle avusta!) Kun ”uusi kotimme” oli valmis, pääsi kuljettaja tutustumaan ajorataan kiertämällä sen pari kertaa fillarillaan. Tästä alkoi keskittyminen seuraavan päivän taistoihin. Rokit saivat jäädä meidän osaltamme väliin.

Lauantai-aamuna oli herätys jo ennen sian pieremää, eli pian kuuden jälkeen. Mekaanikot saapuivat pelipaikalle ennen seitsemää ja pikaisen aamukahvin ja -palaverin jälkeen lähdettiin tekemään viimeisiä hienosäätöjä. Ensimmäinen startti, eli harjoitusajo olikin jo klo 7.40 eli aikaa ei ollut paljon, mutta silti riittävästi. Aamun viileydessä harjoitusajo sujuikin mitä hienoimmin, Pekan aika oli viidenneksi nopein.

Paljon ratkaiseva aika-ajo ajettiin päivän paahtavassa kuumuudessa. Tähtäimessä oli pääsy suoraan A-finaaliin, ja niinhän siinä sitten kävikin, ja nyt olisi ainakin yksi startti vähemmän ajettavana kuin monella muulla kuskilla!

Auto tuntui kulkevan ja pelaavan hyvin, eikä mitään suuria remontteja tarvinnut tehdä ennen A-finaalia. Finaaliin lähdettiin 9. ruudusta, mikä ei tietenkään tyydyttänyt kuljettajaamme. Kisa oli todella piinaavan jännittävä. Nähtiin useita ohituksia ja tiukkoja tilanteita, jopa ulosajojakin. Pekka kaasutteli ruutulipulle seitsemäntenä, ja se tiesi suoraa tietä seuraavan päivän A-finaaliin.

Kuuman päivän hikisten koitosten jälkeen legends pääsi telttaan jäähtymään ja kuski vilvoittavaan suihkuun. Osa tiimin jäsenistä poistui koteihinsa, osa jäi varikolle yöksi. Ja taas skippasimme rokit ja keskityimme seuraavaan päivään.

Sunnuntaina saimme nukkua pitempään, sillä legendsien A-finaali oli päivän viimeinen lähtö, klo 16.00. Huoltotiimi saapui kymmenen aikoihin ja viimeisetkin unen rippeet suorastaan singahtelivat miesten silmistä, kun varikon ohi tepasteli varsin hehkeä tyttönen. Kenties tuleva vauhtityttö vuosimallia 2007?! Siinäpä ihmettelemistä ja jutun juurta koko päiväksi! Huoltotiimi täydensi myös huvennutta mehuvarastoamme. Kiitos Liisan (=kaikkien janoisten sankari), joka lyhyellä varoitusajalla joutui lähtemään ”pienelle” pyöräilyreissulle meidän juomiemme vuoksi!

Päivä meni odotellessa, autoakaan ei tarvinnut pahemmin säädellä. Edellisen päivän tapaan varikkopaikallamme vieraili runsaasti väkeä; tuttuja ja tuntemattomia lajista kiinnostuneita. Siinäpä suuta soittaessa ja autoa tutkaillessa kello alkoi lähestyä neljää. Tunnelma alkoi tietenkin tihentyä - kuljettajan hermot pysyivät toki viileänä, niin kuin kuuluukin olla. Startti olisi kahdeksannesta ruudusta ja tiimillä taas lisää jännitettävää!

Ja vääntö oli todellakin kovaa! Seitsemännestä sijasta taisteltiin viimeisillä kierroksilla niin rajusti, ettei pieniltä kontakteiltakaan vältytty. Jännitys säilyi loppuun saakka ja maaliviiva ylitettiin seitsemäntenä –taas!

Hikisen urakan jälkeen oli vuorossa palkintojen jako. Sieltä lähti aplodien saatossa mukaan pari pokaalia jo ennestään täysinäisen vitriinin koristeeksi. Tästä on hyvä taas jatkaa kautta eteenpäin!

Erityiskiitokset vielä Sami ”keppijumppa” Jämsénille sekä Oili Jämsénille! Toitte mukavaa piristystä tiimiimme, ja apunne oli korvaamaton! Toivottavasti saamme nauttia muulloinkin Samin mekaanikon ja laulajan taidoista sekä hyödyntää Oilin hyvää valokuvaajan silmää!