Kemora, Veteli 12 – 13.8.2006

P. Lehtolan Pajan tiimin kauden neljäs koitos alkoi lähestyä, ja niinpä torstai-iltana Pekka, Hannu ja Sami suuntasivat autojensa nokat kohti Kemoraa. Tiimimme oli saanut edellisenä yönä uuden jäsenen, kun norjalainen Harald päräytti hurjalla menopelillään Suomeen lomailemaan ja seuraamaan viikonlopun kulkua. Pojille oli siis tiedossa kevyt kielikylpy koko kisareissun ajan.

Kun pelit ja vehkeet oli saatu varikolla järjestykseen(?), lähdimme majapaikkaamme, Huhtaniemen mökkikylään. Siellä meille oli varattu mökki koko kisaviikonlopuksi. Ilta soljui rattoisasti englantia vääntäen ja mukavia näkymiä ihaillen. Norjaa ei tosin tainnut yksikään puhua, mutta suomella, ruotsilla, englannilla ja käsimerkeillä selvittiin hyvin.

Perjantai-aamuna alkoivat sitten tositoimet; rataan tutustuminen ja auton säätäminen. Alku näytti melko lohduttomalta; auto ei kulkenut oikein kärjen vauhdissa ja olimme vähän huolissaan tilanteesta, mutta sitten me hokattiin, että nythän ajetaan vasta ekaa kertaa tällä radalla! Niinpä säätömuutoksiin, ne olivat tosin aika pieniä, mitä tehtiin. Jarruissa oli jo tässä vaiheessa jotain ongelmaa, mutta sitä ei osattu vielä paikantaa. Kierrosaika parani kuitenkin aamun aloituksesta. Mutta sitten pärähti iso ongelma ”kynsille”. Perä alkoi pitämään ääntä kesken harjoitusten. Ja sitten huoltotöihin: perämurikka irti ja tutkimaan, mikä vikana. Vika oli sitä luokkaa että oli hankittava varaperä. Havisen Kari tuumasi, että varaperässä on ”lamuuria” eli glamouria. Nyt on sitten kiitoksen aika Parkkarin Makelle joka lainasi meille varaperän. KIITOS! Uusi perä saatiin kiinni ja ehdittiin ajaa vielä pari harjoitustakin. Aika ei kuitenkaan parantunut.

Työntäyteisen päivän jälkeen oli mukava päästä rentoutumaan ja rauhoittumaan mökille, saunakin oli varattu kymmenestä yhteentoista. Saimme päivän ensimmäisen kunnon aterian, kun muonavastaava saapui viimein ja vihdoin pelipaikalle. (Huom. suorinta tietä, päinvastoin kuin eräät…) Tulevan päivän parasta kierrosaikaakin spekuloitiin, Sami lupasi meille kaikille pienen tanssi shown, jos Pekka alittaa ajan 1.21. Saunanraikkaina ja kylläisinä oli sitten mukava painua yöpuulle.

Aamu alkoi aika-ajolla. Auto vaikutti olevan kunnossa ja tuloksena oli neljänneksi nopein aika. Viimeisillä kierroksilla tuli sitten taas ongelmia, tällä kertaa jarrujen kanssa, ja ei siihen auttanut kuin jarrupalojen ja – kenkien ostaminen! Uusien osien vaihto sujui hyvin, mutta tuleva finaali mietitytti; kuinka ärhäkät uudet jarrut ovat ja miten erilaista niillä on ajaa? Todennäköisesti jotain ongelmia tulisi ilmenemään.

Ykkösfinaaliin lähdettiin siis neljännestä ruudusta. Pekka sai hyvän startin, mutta jäi pahasti pussiin ja menetti näin muutaman sijan. Mutta ei siinä vielä kaikki; Lappalaisen kanssa tuli pieni virhearviointi ja HUPS - auto oli radan ulkopuolella! Paljoa ei ollut tehtävissä, paanalle vain takaisin, muutaman sijan menettäneenä. Sami tuumasi kisaa seuratessaan: ”autourheilu on rajua mutta kivaa”. Nyt se oli ollut ainakin rajua!

Maaliviivan kuskimme ylitti yhdeksäntenä, sijaan ei oltu lainkaan tyytyväisiä. Ja kun auto pääsi takaisin pilttuuseen, alkoi armoton seppääminen; tarvittiin välineitä sorkkaraudasta hitsiin asti!

Kun auto saatiin kohtalaiseen kuntoon, päästiin mökille syömään ja saunomaan. Porukka oli aika väsynyttä, joten kovin myöhään ei jaksettu valvoa. Aamulla olisi herätys jo ennen seitsemää ja mökki piti saada varusteista tyhjäksi.

Muiden aamujen tapaan myös sunnuntai valkeni lämpimänä. Varikolla olimme ennen kahdeksaa ja autoon tehtiin viimeisiä fiksauksia ja säätöjä ennen kello yhdeksän lämmittelyajoa. Kiire meinasi tulla, kun vielä yksi vika löytyi aivan viimetingassa! Mutta auto saatiin kuntoon ja vieläpä hyvään sellaiseen; Pekka ajoi lämmittelyjen toiseksi nopeimman ajan, paransi melkein sekunnilla eilisen parasta aikaansa! Tiesiköhän tämä hyvää päivän finaaliin?

Kello 13.30 oli startti ja lähtö 8. ruudusta. Tällä kertaa lähtö onnistui mukavasti ja kuskimme paransi sijoitustaan muutamalla pykälällä. Kisa oli taas kerran karvoja nostattavan jännittävä, taistelu neljännestä sijasta kisan viimeisillä kierroksilla oli hermoja raastava! Viimeisen kierroksen alkaessa Pekka oli neljännellä sijalla ja tämä asema pysyi maaliin saakka. Tuloksena siis kauden paras sijoitus tähän mennessä, eikä voitu olla muuta kuin tyytyväisiä. Tämä oli työvoitto!

Palkintojenjaon ja katsastuksen jälkeen laitoimme tavarat pikavauhdilla kasaan ja lähdimme ajelemaan kohti Laihiaa. Tiedossa olisi paljon töitä ennen Ahveniston kisoja, jotka ajettaisiin kolmen viikon kulutta.

And special thanks to Harald for visiting us. It was great that you could spend this race weekend with us. You are allways wellcome here in Laihia! See you soon!