Ahvenisto, Hämeenlinna 1-2.9.2006

Torstaina, Ahveniston kisapäivien aattona, alkoi matka kohti Hämeenlinnaa. Mukana oli neljä reipasta tiimiläistä: Topi, Hannu, Taina ja tietenkin itse kuski, Pekka. Matka taittui aurinkoisessa säässä ja määränpäässä oltiin hyvissä ajoin. Varikolle kun päästiin, niin näky oli aikamoinen. Eihän täällä ole enää tilaa??!! Mutta taas kerran saatiin kuin saatiinkin tila teltallemme, eikä paikassa ollut edes mitään valittamista.

Kun varikkoteltta oli pystyssä ja kaikki tarpeellinen siellä sopivasti levällään, lähdimme Rajamäelle kyläilemään. Nautimme maukkaan iltapalan ja myös sauna oli lämpimänä. Ilta meni rattoisasti, ja takaisin Ahvenistolla olimme jo illan pimennyttyä. Ennen nukkumaanmenoa Pekka ja Topi kävivät kiertämässä radan, se olikin ensimmäinen kerta, kun kuljettajamme tutustui koko rataan livenä. Rata tuntui olevan erittäin vaativa ja kovin erilainen muihin ratoihin verrattuna. Mutta sitähän osattiin jo odottaakin.

Perjantaina puolilta päivin alkoivat harjoitukset. Taisi kaikilla olla hieman perhosia mahan pohjassa, mutta hyvinhän kaikki tuntui sujuvan. Tosin pari kolme sekuntia oltiin vielä kärjestä jäljessä, mutta toki piti ottaa huomioon se, että tämä oli tosiaankin ensimmäinen kerta kun oltiin Ahvenistolla. Legendsit pääsivät harjoittelemaan kolme eri kertaa, mutta meidän osalta harjoitusajoja oli vain kaksi. Kolmas harjoitusajo typistyi yhteen kierrokseen, kun autoon tuli pieni vika. Se saatiin kyllä hyvin fixattua, mutta radalle ei enää ehditty.

Neljän jälkeen oli aika-ajo. Pekka ajoi ensimmäisessä ryhmässä. Pekka ajoi ryhmässään kahdenneksitoista eikä siihen oltu tietenkään oikein tyytyväisiä. Kun toinen ryhmä oli ajanut, Pekan sijoitus pysyi silti samana, täten illan finaaliin lähdettäisiin ruudusta 12.

Saimme päivän mittaan myös varikkovieraita Rajamäeltä. Katri ja Harri olivat lähteneet ”haistelemaan” autourheilun ja varikon tunnelmia. Kiitoksia heille kiinnostuksesta harrastustamme kohtaan ja myös edellisen illan vieraanvaraisuudesta!

Finaali ajettiin hämärtyvässä illassa. Startti oli tasainen ja taisi Pekka päästä heti parin kilpakumppanin ohikin. Suharimme paransi sijoitustaan kierros kierrokselta; seurasimme taas hienoa taistelua. Viimeisellä kierroksella Pekka oli jo hetken viidentenä, mutta suolenkillä eräs mutka meni pitkäksi ja kaksi autoa pääsi livahtamaan ohi. Ruutulipulla kuljettajamme oli siis seitsemäntenä.

Lauantai oli yhtä odottelua, finaali oli vasta puoli kahdelta, eikä tällä kertaa ollut oikein ruuvattavaakaan. Nyt olikin sitten mainio tilaisuus seurata muiden luokkien ajoja. Saatiin myös tänäänkin varikkovieraita; Anne-Mari, Niklas ja Kasper 5v joka on jo kova mönkijä kuljettaja. Kiva kun tulitte!

Vihdoinkin oli vuorossa lauantain finaalistartti, siihen lähdettiin ruudusta kahdeksan. Lähdön tapahduttua, ekassa kurvissa, Pekka pyörähti törmäyksen johdosta autollaan 360 astetta ympäri, mutta pääsi silti jatkamaan matkaa. Mutta ainakin kymmenen autoa pääsi siinä hässäkässä ohi, joten hikinen urakka oli tiedossa, jos kärkisijoille vielä himiöisi. Muutaman kierroksen jälkeen matka kuitenkin päättyi suolenkille ja näin oli Pekan Legends- uran ensimmäinen keskeytys tapahtunut. Auton takaosa sai sen verran kovan tällin alun törmäyksessä, ettei se kestänyt lähellekään maalia.

Kesti aika kauan ennen kuin auto saatiin varikolle takaisin. Sen jälkeen laitettiin hihat heilumaan ja purettiin leiri. Varaosatkin kuski hommasi rikkinäisten tilalle. Sitten olikin vain yksi ongelma, miten saadaan kilpuri traileriin? Traileria kun ei saanut tuoda varikolle kesken kisan turvallisuussyistä. No, hätä keinot keksii, ja niinpä Legends ajettiin varikon ulkopuolelle ja siitä sitten traileriin. Kovassa kaatosateessa lähdimme kohti kotipajaa.

Fiilikset kotimatkalla olivat hieman kaksijakoiset; toisaalta lauantain keskeytys harmitti aivan sairaasti, mutta toisaalta taas perjantain kisa meni aika kivasti. No, kokemusta saatiin taas roppakaupalla ja ajatukset käännettiin jo parin viikon kuluttua ajettaviin Jurvan kisoihin.